Vaikka koko ajan jotain tuhertaa, niin valmiiksi ei tule mitään. Niin on kuin tahmeassa liimassa eteenpäin yrittäisi.

Viimepäivät ovat menneet noita kesäkukkia sisälle rahdatessa. Minä kun olen mattimyöhäinen noissa multienvaihtamisissa, niin tulipa mieleeni joidenkin kukkien kohdalla vaihtaa. Se on minulle yksi ylitsepääsemätön homma. Vaikka olen maalla syntynyt ja lapsuuteni viettänyt, niin ei siitä ole kummoistakaan kipinää jäänyt. Mullassa möyriminen ja ruoanlaitto ne ei ole mun heiniäni. Käsityöt vievät niistä voiton moninkertaisesti. Vaan kun ei voi jatkuvasti tehdä vaan sitä mikä on mukavaa.

Aloitin nyt syksyllä kansalaisopistossa semmosen kurssin, missä oli hardanger-kirjonta yhtenä osana. Ei ole pakko sitä tehdä, vaan voi valita useammasta muustakin vaihtoehdosta. Minä ajattelin, että jospa saisin alkuun neliönmuotoisen liinan kirjomisen. Siihen tulee monenlaista pistoa ja siksi se onkin ollut tuolla varastossa odottamassa päivää jolloin saan niiden pistojen tekoon opastusta.

Olen ostanut sen liinan jo yli kymmenen vuotta takaperin torikauppiaalta. Siihen oli valmiiksi jo jäljennetty kukkakuviot kulmiin ja niiden välissä jotain köynnöstä. Noista ristipistotöistä on jäänyt lankoja niin paljon, että niillä kirjoo jo useammankin liinan. Otin sen liina jo kerran aikaisemmin ja yritin aloittaa, mutta siihen tyssäsi. Kun en ensimmäistäkään pistoa saanut kankaalle. Yritin semmoisesta pienestä liinasta katsoa mallia, jonka olen kirjonut kansakoulussa 10-vuotiaana. Kumma kun olen silloin saanut niinkin hienoa jälkeä aikaiseksi ja nyt ei mitään.

Eilen oli siis se kurssipäivä ja muutenkin sitä on vai joka toinen viikko. Senverran sain alkuun, että varsipistoilla jonkun kukkasenvarren ja lehtiäkin pistelin menemään. Siinä liinassa tulee olemaan montaa muutakin pistoa, mutta aloitin tuolla helpoimmalla mahdollisella. Silmissäni nään jo sen liinan valmiina, mutta aikaa ei tiedä kukaan, että kauanko sitä valmistelen.