Vieläköhän saisin täytettä Perunalaariin? Nyt kun kelit kylmenee, niin tuvan lattiakin tuntuu välillä kylmältä, varsinkin kun on reiälliset pitsisukat jalassa. Nämä langat ovat jo kotvan odottaneet puikoille pääsyä. Olen sitä huovuttamista vähän karsastanut, mutta nyt päätin uskaltaa.


 Eilenillalla aloitin näillä seipäillä tuota tossunalkua, tai ensin tietysti pitkillä suorilla seipäillä. Kyllä se vaatii totuttelemista siirtyä ohuista puikoista näihin. Eikä auta yhtään sekään, että valmista tulee paljon nopeammin. Mieluusti vaan neuloisin ohuilla puikoilla pitsineuletta kuin tämmöstä jumpuraa.

Nämä ovatkin sitten semmoset kokeilukappaleet, en ole tarkoituksella huovuttanut koneessa mitään. Ne keväällä vahingossa koneeseen menneet mustat villasukat on eri juttu. Sainpahan vähän esimakua, miten tuollainen käsittelemätön villa huopuu.

Nuo harmaat seipäät on Novitan puikkoja, aikalailla tahmasen tuntuiset, mutta eipä ole pelkoa puikkojen poistippumisesta kesken neulomisen.

Se Mohäärimets-puserokin on valmis ja kuvattukin, mutta en ollut ihan tyytyväinen kuviin. Kun ei ollut ketään päivällä kotosalla, että olisin saanut puseron sisään jotain tukevampaa kuin pelkän henkaarin.

Tunnustuksia on tullut kaksin kappaleinkin, eka Matleenalta ja toinen Karjalan Kurtturuusulta, mutta vain kiitän ja kumarran. Olen niin hidas kaikissa linkittämisissä ja muussakin, mitä ne haasteet vaatii. Otan ilolla vastaan, mutta teen käsitöitä mieluummin sen ajan kuin käyttäisin niiden kanssa pähkäilyyn.