Ensin suuret kiitokset kaikille ihanille kommentoijille.

Villatakintekele takkuaa pahasti, mutta vähän kerrallaan valmistuu. Neuloin etu- ja takakappaleet yhtenä kainaloon asti ja aloitin hihoja samanaikaisesti. Kävipä niin, että aloitin liian vähillä silmukoilla ja neulottuani jonkun matkaa, jouduin purkuhommiin. Olivat niin kapeat, että jäi 3:n cm:n rako, eikä mikään venyttäminen olisi auttanut. Nyt sitten uusi aloitus paremmalla onnella.



Tällaiset on mikrotukihenkilön rippiruusut kun pienempi kissa on niitä kurittanut. Kisusta on niin kiva syödä niitä lehtiä kun kuivuuttaan rapisevat.

Nyt ollaan lähdössä hakemaan vanhemman tyttömme tavaroita pois Mikkelistä. Vastahan niitä sinnepäin roudattiin vajaa pari vuotta takaperin. Niin nopeaan on mennyt tämä aika ja nyt on taas uudet suunnitelmat.