Nyt on tällaista käsityötä käsissä. Vaikka en oikeastaan tykkää koko virkkaamisesta, niin uutta on aina kiva kokeilla. Tässäkin kaikkein hauskinta on noitten helmien pujottaminen tuohon lankaan. Kansalaisopiston kurssilla tätä on harjoiteltu jo muutamana kertana, mutta minä pääsin vasta eilenillalla alkuun. Kun siellä tehdään muutakin, opettajalla on paljon vaihtoehtoja. Jokaiselle löytyy jotakin. Esimerkiksi etupistokirjontaa ja semmosta ketjuvirkkausta vaikka pellavaiseen pöytäliinaan.

Niin helpolta kuin tuon spiraalin tekeminen näyttääkin, kun virkkaus on opettajan kädessä, mutta annas olla kun sen saa omiin hyppysiin, niin jo muuttui vaikeaksi. Naurettiin eilenillalla naisten kanssa, että ollaan niinkuin alakoulun toisella luokalla, kun kieli keskellä suuta ja välillä vissiin suupielen ulkopuolellakin hikisin käsin väkerrettiin ja välillä piti purkaa kun meni väärin. Hyvin herkästi tulee muuta kuin spiraalia. Se purkaminenkaan ei onnistu siitä vaan langasta vetämällä, vaan ketju tai silmukka kerrallaan neulan kanssa purkamalla.

Sattuipas taas tuo lankakeräkin nurinpäin, mutta haitanneeko tuo, kun ei ole pääosassa. Mietin jo viikolla, että olisi pitänyt lähteä lankakauppaan ostamaan noita helmiä varten helmilankaa. Laiskotti eilen senverran, että kaivelin taas noita varastoja, niin löytyikin ihan sopivan väristä lankaa. Olisin kuitenkin ostanut luonnonvalkoista, kun opella itsellään oli sitä. Eihän se olisi käynyt olenkaan noitten värien kanssa. Olisi paistanut sieltä helmien seasta tosi pahasti.

Noista on tarkoitus tulla semmoset pään yli pujotettavat helmet, ettei lukon kanssa. Onneksi ei ole mikään hirveän iso pää mulla, ihan normaalin kokoinen. Sitä vaan, että pitäisi olla sitten niin pitkät, että menisi pään yli.