Täytyy tännekin jotain kirjoitella, ettette vain luule, että olen lopettanut bloggaamisen. Nyt on vaan niin, ettei käsitöissä tule mitään valmista, kun on niin paljon muuta tekemistä. No, ehkä ensiviikolla tulee jotain juttua niistä kevätnäyttelytöistä.

Meidän lasten isä oli eilenillalla pyöräilemässä ja joutui jalkamieheksi kesken matkan. Oli näet takakumi tyhjentynyt ja sehän tiesi kävelemistä. Tänään aamulla hän päätti paikata sen kumin, kun oli tarkoitus lähteä kauppaan pyörällä. Hän korjasi sen akkain tyylillä, eli ei ottanut koko rengasta irti, vaan veti sen sisäkumin sieltä ulos. Paikkasi reiän ja laittoi kumin takaisin ja eikun ilmaa sisään. Mitä vielä, ei kauaa kestänyt kun oli taas rengas litteänä. Sama juttu ja löytyi toinen reikä, eikun paikkaa reiän päälle ja kumi takaisin. Ilmat sisään ja minä ulos. Siis menin ulos viemään pyykkiä narulle. Mies tuskaili, että jokohan pysyisi ilma renkaassa. Minä siihen, ettei kahta ilman kolmannetta. Eikä mennyt kuin hetki, kun oli taas ilmat pihalla ja kumi littana. Mies manasi, että mitäs minä manasin siihen sen kolmannen reiän. Ei niitä sitten enempää ollut kuin ne kolme. Eivätkä olleet tulleet mistään lasinsiruista, vaan ehkä orapihlajan piikkejä tai jotain muuta puulajia olivat ne tikut, jotka löytyivät siitä renkaaasta.

Sitten eräs oivallus, jonka mieheni teki tässä päivän aikana. Valitin joku viikko sitten, että pitäisi pyörän ketjuja jollain puhdistaa, kun ovat jossain ihme mömmössä. Oman pyöränsä hän käänsi ensin alassuin, otti teräsharjan ja painoi ketjuja vasten, samalla pyörittäen polkimia, niinkuin ajaessa. Siihen teräsharjaan tarttui kaikki se mönjä, mikä ketjuissa oli. Sitten vaan öljyä ketjuihin ja niin olivat kuin uudet konsanaan. Iltapäivällä minä jouduin  kääntämään oman pyöräni ympäri ja jouduin itse veivaamaan polkimia, hänen pitäessä sitä harjaa. Helpompi se kahdestaan olikin tehdä. Joskus vaan tulee ajatus, mikä täytyy heti toteuttaa. Siinä sitä ihmeteltiin, että miksi ei tuollainen tullut mieleen koskaan aikaisemmin. Eihän meillä pyöriä koskaan erityisemmin huolleta, vaikka paljon ajetaankin.

Vielä yksi juttu, pyöränkumien paikkaaminen. Sitäkin mies teki oikein urakalla tänään. Talven mittaan kuitenkin tulee melkein jokaisen pyöränkumiin reikä tai kaksi. Ei hän niitä silloin yksi kerrallaan paikkaa, vaan useamman sitten, niinkuin tänäänkin kun ulkona oli kaunis ja lämmin ja hyvin tarkeni. Sitä on niin moni asia mukava tehdä kauniina kevätpäivänä ja ulkona.

Omista töistäni en pidä nyt niin numeroa, kun se huivintekele ei meinaa valmistua. Jonkun kerroksen neuloin tänään ulkona ja otin vähän aurinkoa samalla.

Huomenna aamulla menen leipomistalkoisiin sinne kansalaisopiston näyttelyyn, kun meillä on se kahvitus. On sitten tuoretta pullaa ja piirakkaa, kun näyttely avataan kello 12.00. Kävin tänään aamulla kurkkaamassa siellä kudontatiloissa ja hyvältä näytti.