Ensin nyt kuitenkin nuo eilenaamulla valmiiksi saadut sukat. Heti laitoin jalkaan ja kivalta tuntuvat. Lankaa meni 46 g, joten saan siitä kerästä vielä toisetkin sukkaset lyhyellä varrella.



Eilen illalla kun ei ollut oikein käsillä mitään tekemistä, niin otinpa taas samat 2:n puikot ja ajattelin tehdä ne toisetkin sukat pois samantien. Ei taida jäädä yhtään parsintalankaa, mutta parsitaan sitten jollain muulla, kun reikä ilmaantuu. (Mulla kun menee sukat ekaksi rikki tuosta päkiän alta, kun on lattajalka, eli jalan kaari madaltunut.) Tahtoo aina tulla hyvin kaposet sukat, kun olen kapea- ja matalajalkaista mallia, pituutta riittää jalassa, kun olen ensin kasvanut maata pitkin. Niin joku sanoi mulle nuorena, kun oli jo iso jalka, vaikka en muuten ollut vielä tässä pituudessa. No osaanpahan itselleni kuitenkin sopivat sukat neuloa.

Sitten siihen pääasiaan eli kehräämiseen. Rukin sain jo torstaina, mutta vasta tänään päivällä pääsin kokeilemaan. Heti tuntui, että alkaahan tämä sujua muuten, mutta jalan ja käsien yhteistyö kangerteli. Voi olla, että on se alku liian kiperää, mutta harjoitteluahan tämä vasta on. Sitten illansuussa kävi niin, että se 60 vuotta vanha remmi tai mikä nauha se nyt on, niin meni poikki. Eikä muuta kuin uuden tekoon. Siinäkin kävi taas moka, tuli hivenen liian pitkä. Otin varmuuden vuoksi vissiin liikaa pituutta siihen sauman kohtaan. Ei pysty kiristämään yhtään enempää siitä edestä. Olis varmaan pitänyt tehdä paksumpikin, kun alkuperäinen oli. No näitähän nyt sattuu tekevälle kaikenlaisia mokia. Täytyy tehdä huomenna uusi remmi ja vähän lyhyempi.



Kuvassa lanka näyttää paljon paksummalta mitä se todellisuudessa edes on. Mielestäni sain tasaista lankaa, kun pystyin venyttämään ohueksi, villakuidun pituuden vuoksi. Aika pitkän pätkän sellaisella yhdellä lepereellä saakin tehtyä. Tuossakaan ei ole vielä kuin 5-6:n lepereen verran. Tämä on aika pieni rukki ja rulla siten myös pienempi kuin äidilläni oli. Kun viimeksi jahkailin sitä, että ei ole rullia tarpeeksi, niin alkoihan niitä löytyä, kun kaikki nurkat käännettiin. Vaan se vika niissä melkein kaikissa on, että pala puuttuu jostain reunasta. Joten siinä on miehelle iltapuhdetöitä, kun korjailee niitä. Onhan se nopeampaa kuitenkin kuin uuden teko.

Mulla on nyt varastoon karstattuna aika paljon lepereitä, joten nyt on hyvä harjoitella. Kyllä on vaan mielenkiintoista hommaa, kaikkea sitä täytyy kokeilla. Onpahan yksi semmoinen taito, mikä periytyy. Äitini osasi ja äidinäitini ja nyt minä.