Kyllä niin totaalisesti on jäänyt neulominen, ( mun intohimoni), tuon kehräämisen jalkoihin. Kun ei lopu nuo lepereetkään, ehdin niitä kuukaudessa karstailla aika paljon tuossa elo/syyskuun aikana. Nyt aloitin semmoisia vääntämään langaksi, kun näyttivät minusta villoina semmoisen maitokahvin värisiltä. Samassa säkissä oli kyllä ihan valkoistakin, eli oiskohan ollut 2-värinen lammas kyseessä. En tullut kysyneeksi, vaikka itse hain noita villasäkkejä yhdeltä maatilalta.

Nyt kuitenkin vielä siihen edelliseen satsiin, jonka sain valmiiksi nyt maanantaina. Silloin pyhäinpäivän aikoihin kun yritin kehrätä, niin ei tullut mitään. Vasta viikko takaperin aloin hiljaa suostutella rukkia yhteistyöhön ja alkoihan se kehruu taas sujua. Vaan enpähän ole tuohon allaolevaan lankaan tyytyväinen. Tuo vyyhdinpuulla oleva lanka on vielä pesemättä ja keskimmäisessä kuvassa pestynä. Eipä paljon värieroa, vaikka todellisuudessa ero on aika iso. Paljon siinä on rasvaa ja muuta likaa, kun 20% häviää vyyhdin painosta, kun olen sen pessyt ja kuivatellut. Niin siksi en ole tyytyväinen, kun tuli liian kierteistä ja kovaa. Tosin kaikki syy ei ollut kehruussa, vaan osasyynä on se, että jo karstatessa huomasin osan villoista olleen epäkelpoja. Siis jotenkin niinkuin palaneita (ehkä kesävilloissa auringonpolttamia), olivat ihmeen kovia ja kuivia. Minä vaan nuukana ihmisenä ajattelin, että ei mitään haaskoon. Nyt siitä sain siis kärsiä.



Likaisena se lanka on paljon tasaisempaa, niinkuin tuossa vyyhdinpuulla näyttää. Tosin onhan se tuossa kovin tiukkanakin. Tämän kanssa kun neuloisi jotain ohutta tekokuitulankaa, niin voisi tulla hyvät sukat tai sitten ei. Täytyypä jatkossa vähän kierrettä loiventaa. Jos totta puhutaan, niin se ensimmäinen kehräämäni  lankavyyhti on mielestäni paras. Sitä tulee liian kriittikseksi itseään kohtaan, kun edistyy. Ensimmäisessä ei vielä osannut, kunhan antoi mennä vaan.



Kyllä vielä paljon täytyy harjoitella, jos meinaan tasalaatuista saada langasta. Vaikka eihän se silloin olekaan enää käsintehdyn näköistä. Nämä villathan olivat siis niitä, joilla harjoittelin karstaamista silloin elokuussa, kun aloittelin hommaa. 4 leperettä jouduin hylkäämään lopussa, kun olivat niin takkuisia ja epäkelpoja. Paljon jouduin myös nyppimään heinänpätkiä ja muuta moskaa pois tässä kehrätessä. Kyllä seuraavaksi kun taas karstailen, täytyy olla paljon tarkempi ja nyppiä niitä roskia pois. Käy sitten kehrääminen helpommin ja vauhdikkaammin.

Sitten vielä loppukevennys, kukapas se siellä pussissa luuraa? No pienempi kisulimmehan Inka se siellä. Otin tuon pussin tarkoituksena hakea siihen villoja autotallista lämpiämään. Kisu luuli, että hänelle se on varustettu. Olkoonhan nyt muutaman päivän tuossa keittiön penkin alla. Kyllä se kohta joutaa jo minulle.