Nyt meinaa tulla pitkiä bloggaustaukoja, kun tuo "trukin ajo" (vanhimman poikani sanoin) vie kaiken ylimääräisen ajan. Mitään muita käsitöitä sen sukankutimen lisäksi en ole ehtinyt tekemään. Siis sukkakaan ei  ole edistynyt kuin jalkaterän puoleenväliin.

Ne ekat vyyhdit oli 57g ja toinen pienempi 26g. Viimeiset valmiit 2 vyyhtiä niin tasapainoiset kuin 67g ja 68g. Kyllä kertaamisen välinen aika vaikuttaa siihen, ettei tule samanlaista jälkeä. Niinkuin tässä jonkun kehrääjän blogista taannoin luin, kun hänellä oli ollut kuukauden tauko tai sinnepäin. Pienemmässä ajassakin tulee erilaista lankaa. Valkoisessa sen varmaan näkee parhaiten sen erilaisuuden. Voihan se olla villoissakin vika. Rukkikin käyttäytyy välillä niin eriskummallisesti, ettei tahdo tehdä yhteistyötä ollenkaan. Niinkuin tänäaamunakin, kun aloitin uutta rullaa, niin tahtoi rukki mennä liian lujaa ja kun yritin jarrutella, niin lanka poikki, kun ei ehtinyt tulla tarpeeksi kierrettä. Sitten vasta alkoi jotenkin taas onnistua, kun löysäsin nyörin niin löysälle, että löi tyhjää. Kaikki konstit saa koittaa, kun en muista miten äitini aikoinaan teki vastaavanlaisissa tilanteissa. Ei tässä oikein tuntipalkoille pääse, senverran on hidasta touhua. Eikä kestä selkäkään istua pitkiä aikoja paikallaan. Mulla kun ei ole erikseen työhuonetta, niin kehrään olohuoneessa. Alussa tein niin, että otin keittiöstä yhden lepereen ja kehräsin sen. Sitten lähdin hakemaan toisen, kun eka oli lopussa. Nyttemmin siirsin sen leperelaatikon rukin viereen, ettei tarvi kuin käsi ojentaa, niin ovat siinä vieressä. Taitaa olla parempi, että siirrän sen laatikon takaisin keittiöön ja haen yhden kerrallaan. On sitten pakko nousta välillä ja verrytellä.

Kun muuten tulisi kuvaton bloggaus, niin näytän muutamat tyynyt, joita olen vuosien varrella tehnyt. Ekassa kuvassa ryijytyynyt, jotka tein silloin ryijyn jälkeen samaan loimeen, kun oli ylimääräistä pituutta. Mallin suunnittelu meni ihan pieleen, kun otin vähän osviittaa jostain kirjoneulekuviosta, jossa oli ruusun kuva. Eihän se onnistunut suoraan siirtää sitä kuviota, kun ryijyssä tulee ne välikuteet, niin ruusu olisi tullut ihan liian pitkä ja kaita. Jätin siinä kutoessa joitakin kerroksia pois ja sävelsin jotain vaan. Tuo taaimmainen tyyny vaikuttaa enemmän orvokilta väriensä puolesta



Tässä alemmassa kuvassa yli kymmenen vuotta sitten tekemäni ristipistotyynyt lapsille. Sitten on vielä yksi ruusukuviotyyny, jonka laitoin tuonne toisen ryijytyynyn sisään. Kun ei muutakaan ollut silloin täyttövaiheessa, kun piti näyttelyyn saada valmiiksi. Nuo lasten tyynyt ovat akryylilagalla pistellyt, niin yksi eniten käytetty on aika nyppyinen.



Vielä piti saada oikea kissakin noitten kaveriksi. Vaikka on tuossa niin rauhallisen oloinen, niin sai mikrotukihenkilö tosissaan pidellä kiinni ja minä sormi liipasimella, että saatiin kuva.
Vanhempi poikamme osti uuden kameran, joten kyllä sillä taas kuvailee. On jotenkin helpompi kuin entinen kamera.

Viimeviikkolla oli meidän lapsilla, näillä kahdella nuorimmalla syysloma. Käytin hyväkseni ja siivottiin koko huusholli. Tehtiin sitä monena päivänä. ettei käynyt liian raskaaksi. Kun tuo mun selkäkään ei ole parhaassa kunnossa, niin säästin sitäkin. Niin ja ne väliajat sitten kehräsin, se on niinkuin jotain huumetta, saas nähdä kauanko tämä villitys kestää.

Seuraava on jo vähän mietinnässä, eli himmelin teko. On tuolla ojassa niitä saraheiniä, pitäisi käydä hakemassa pois. Etteivät niitä niitä ennenkuin minä saan omani pois. Alkukesästä kaupungin miehet niittävät ne pois, mutta uutta on ehtinyt kasvaa. En tiedä on tarpeeksi pitkiä, mutta lyhyemmätkin käy, kun ajattelin tehdä pieniä himmeleitä. Oljen pituus noin 4cm, tulee sievä ja helppo kuljettaa.