Eikös tullutkin riimittelyä tuohon otsikkoon. Mummo ei vaan ole omani, onpahan ystävä kultainen.

Nyt se iski hirmuisen vimman tehdä näitä riemunkirjavia paloja. Olen muutamassa blogissa ihaillut niitä kauniita tilkkupeittoja, jotka on virkkaamalla tehty. Minä kun en oikeastaan tykkää koko virkkaamisesta. Tämä nyt vaan tuntuu niin kivalta kun saa äkkiä palan valmiiksi. Noita kaikenmaailman lankoja kun sattuu olemaan nurkat väärällään ja välillä joku hyväsydäminen mummo antaa lisää keränloppuja. Olen näissä yhdistellyt villaa ja akryylia, kun kaikissa nupuloissa ei ole vyötettä jäljellä. Melkein sen sormilla tuntee, mikä on villaa ja mikä ei. Eikä se niin tarkkaa ole, kunhan on kauniita värejä mitä yhdistellä.



Tämän mallin löysin jonkun toisen blogin kautta, en vaan muista kenen. Samantapaista olen ihaillut Soilen blogissa, ihana. Tuskaa varmaan tuottaa sitten aikanaan kun paloja yhdistelen. Minä kun en ole oikeastaan yhtään sinisen ystävä, niin tässä palajutussa päätin aloittaa itselleni siedätyshoidon. Kun niissä saaduissa lankanupuloissa on kuitenkin sinisiä mukana, niin käyttämällä muutamassa palassa aina sinistä yhtenä, toivon pääseväni siitä sinikammosta joskus.



Vielä yhdet sukat samalla mallilla kuin monet edellisetkin. Tein sille 85-vuotiaalle marjakaverilleni, kun hän ihastui pitsisukkiini. Kuivaa kun on ollut niin viimekesänä istutettu kärhökin kukki vain pienin kukkasin. Onhan noita kärhöjä neljä, mutta toiset ovat jo kukkineet aiemmin.