Kun tuo kehrääminen tökkii aina vaan, niin luovutin suosiolla ja aloitin tekemään himmeliä. Siitä onkin jo jokunen vuosi, varmaan 4, kun olen viimeksi tehnyt. Mulla on jemmassa kaikenpituisia eli 1,5 cm:stä-15 cm:iin pätkittyjä saraheiniä. On varmaan jonkunverran rukiinolkipätkiäkin, mutta en ole niitä käyttänyt senjälkeen, kun äitivainajani hoksasi, että saraheinät on kestävämpiä ja sitäpaitsi kauniimpiakin.



Tuossa on tarvikkeet, mitä käytän, ainoastaan lankakerä puuttuu. Nuo tongit on sitä varten, että joskus joutuu neulan pujottamaan niin keskelle, ettei sormet yllä. Eikä neulakaan taivu, tongeilla on helppo kalastaa se neula jostain oljen päästä. Olen kerännyt tyhjiä pahvisia teelaatikoita ja jotain muitakin samankokoisia, niihin on helppo säilöä joka koko omaan laatikkoonsa. Teen tuota himmeliä 5:n cm:n pätkistä. Olen huomannut, että lyhyemmistä tulee kauniimpi. Ensimmäisiä silloin aikoinaan tein pidemmistä 7 tai 10 cm:n, mutta siitä tulee jotenkin harva. Kun aloitimme äitini kanssa tekemään himmeleitä, niin pidimme niitä katosta roikkumassa. Nykyään teen pöydänpäällä, jossa kääntelen himmeliä sitä mukaa, mihin reunaan jatkan. Silloin oli aina niska kipeänä, kun joutui kannattelemaan käsiä ja olemaan pää kenossa. Jossain välissä vaan hoksasin, että miksei sitä voi tehdä pöydänpäälläkin, paljon helpotti työasentoa.

Mulla on kyllä omiksi tarpeiksi vintillä noita aikaisemmin tehtyjä. Taas kun tulee kaikenmaailman joulumyyjäisiä, niin ajattelin kranssintekemisen sijaan tehdä himmeleitä. Kun niitä kransseja on joka myyntikojussa, himmeleitä näkyy vähemmän. Aikaahan tähän saa käyttää paljon kauemmin kuin kranssiin, mutta onpahan vähän erilaista kuin muilla.

Tuossa on 200 m:n päässä semmoinen oja, missä kasvaa niitä saraheiniä. Monena vuonna jäin ilman heiniä, kun kaupungin miehet niittivät ne pois.( Tosin en niitä tarvinnutkaan, kun oli muita ajatuksia, niinkuin maton kutomista ja kuteitten leikkaamista.) Tänä vuonnakin alkukesästä taas niittivät pois,, mutta tämä kasvihuoneilmiö vissiin kasvatti niitä pitkälle syksyyn, joten nyt taas saan niitä. Lyhyempiähän ne heinät ovat, mitä olisivat, jos olisi koko kesä ollut kasvuaikaa. Otin tässä pari viikkoa takaperin lenkiltätullessani, (siis en kävellyt takaperin) nipun niitä heiniä ja tein koeleikkaukset. Kyllä niistä noita 4-5 cm:n pätkiä saa ihan sopivasti. Ohuttahan se on, mutta kun käyttää vaan alaosasta jonkun matkaa ja heittää latvat pois. Näitä saraheiniä en ole liotellut, niinkuin olkia täytyy. Tuoreena jos ehtii leikkaamaan, niin voi leikata suoraan saksilla poikki, eikä halkea. Kuivana olen taas pätkinyt oikein terävällä pienellä veitsellä. Leikkuualustana käytin silloin ennen Hobbyhallin kuvastoa pöydällä, mutta puhelinluettelokin käy. Pyöritän sitä kuivaa olkea siinä kuvaston päällä ja niinkuin sahaisin sillä veitsellä. Siitä sen saa helposti murrettua poikki, eikä halkea (mitä nyt joskus).