Eilisestä päivästä ajattelin kirjoittaa ja pienistä vastoinkäymisistä, joita tuli tielle. Aamulla lähdin apteekkiin, kun tuo verenpainelääke näytti vähentyneen purkissa ja loppuu kokonaan meidän (minun+mikrotukeni) matkan, su-to aikana. No niin, istuin siinä apteekin tuolissa ja luulin saavani lisää. Arteekkari katsoi kysyvästi minuun ja kysyikin, että onko lääkärin kanssa ollut jotain juttua lääkkeenottomäärän lisäämisestä. Minä siihen, että oli silloin alkuun, että jos ei yhdellä laske, niin voi ottaa kaksikin. Joskus hyvin harvoin olen ottanut kaksi, kun tuntuu, että paine vaatii. Kelan laskujen mukaan en voinut saada uutta, ennenkuin vasta ensi tiistaina, No enhän minä silloin ole sitä hakemassa, kun olen poissa. Olen sitten ilman jonkin aikaa, näen vaikuttaako se mitään. Että semmottia.

Sieltä apteekista suuntasin torille tomaattien ostoon. Maksoin pussin ja laitoin kukkaron veskaan ja nousin pyörän selkään ja ajoin kotiin. Vasta iltapäivällä vaille kolme aloin etsimään sitä tomaattipussia kun meinasin ottaa syötävää. Eihän sitä missään tietenkään ollut kun olin jättänyt sen sinne torikojuun. Ilmeisesti mietin sitä apteekkijuttua niin hartaasti, että unohtui koko tomaatit. Ihme kun sentään kotiin osasin, etten ajatuksissani ajellut jonnekin muualle.

Edellisiltana selailin noita vanhoja SuuriKäsityölehtiä jotain sieltä löytääkseni, en muista mitä olin hakemassa. Löytyi kuitenkin neulomalla tehty kaunis ikkunaverho. Samalla muistin, että minulla on semmosta vaaleankeltaista ihan tekokuitulankaa, josta ei mitään muuta voi edes ajatella, niin pitsipuseroa esimerkiksi. Aloin heti silloin maanantai-iltana sitä neuloa kun näytti niin kauniilta. siinä oli samassa rykelmässä kaunis pyöreä pieni pöytäliinakin. Oikein hurmoksessa neuloin ja eilen päivällä kun olin saamassa sitä loppuun, niin suu melkein loksahti auki. Eihän siitä tullutkaan sitä verhoa, vaan se pyöreä pöytäliina.

Nyt moni varmaan ajattelee, etten osaa lukea edes ohjetta jos tulee muuta mitä on meinannut. Siinä samalla sivulla olivat ihan sekaisin ne ohjeet sekä mallipiirustukset. Tietysti otin sen mallikuvion, mikä oli lähinnä tekstiä. Ei tullut pieneen mieleenikään, että mallikuvat ja tekstit voisivat olla niin sekaisin. Oikein raivoisasti otin ja purin koko tekeleen pois. Vaikka se pieni pyöreä pöytäliinakin oli kaunis, mutta ei mulla ole semmoiselle mitään tekoa. Tarkastelin oikein klasien läpi, että mikä ohje kuuluu sitten mihinkin tekstiin. Pääsin eilen sitten aloittamaan sitä oikeaa mallia. Neulotuista ruuduista tehtyä verhoa. Näytän nyt seuraavassa kuvat, mitä piti tulla ja mikä tuli.

Kuvat siis käsityölehdestä.

Ehkä tässä jonain päivänä jo ensimmäinen ruutu valmiina esiteltäväksi. Tahtiin 1 rivi eteenpäin, 2 taakse. On mielestäni niin hankala malli, että purattaa vähän väliä, mutta  kai se valmistuu kun pitää silmät siinä ohjeessa ja höpisee koko ajan sitä mallipiirroksen riviä.