Tarkoitan tuolla otsikolla sitä että taas tämä kirjoitusväli venyy. Eipä ole valmista käsityötä esiteltäväksi. Olen tuon edellisen huivin kanssa vääntänyt, siis neulonut ja purkanut. Kun lanka on tuollaista epätasaista, meinaa tulla puolia silmukoita tai sitten ei tule ollenkaan silmukkaa. Jää vain langassa oleva lenkki puikolle ja sehän ei ole niin pitävä. Onhan tämä jo tällä hetkellä vähän isompi kuin edellisessä mutta vielä on matkaa Soilen huiviin. Soile kirjoitti ohjeessa että on 38 unikkoa ylärivissä. Minulla vasta puolet eli 19 tällä hetkellä.



Eihän tämä muuten ole vaikea malli neuloa kun Neulovan Nartun Soile on siihen hyvän ohjeen kirjoittanut. Joku keskittymishäiriö tulee välillä kun on koko kerroksen neulonut ihan väärin vaikka alussa ihan oikein on aloittanut. Tätä samaa virhettä voin toistaa yhdellä ja samalla kerroksella useaankin kertaan. No eihän siitä sitten valmista tule kovin äkkiä.

Moni oli tietoinen mistä blogista malli on. En ole muualla nähnyt tai niissä blogeissa joissa vierailen, kenenkään esittelevän samaa mallia.

Minulle tuli heti mieleen kun mallin näin; eräs lapsuusmuisto. Äitini ompeli aina meille lapsille kaikki vaatteet silloin kun olimme pieniä. Eräänä keväänä hän sitten teki meille tytöille mekot kevätjuhliin. Se mekon kuvio muistutti jotenkin tätä mallikuviota. En voi enää muistaa ihan tarkkaan kun lähenee se 50 vuotta siitä kevätjuhlasta. Yksi asia mikä hamekankaasta jäi mieleen. Se alkoi varmaan olla loppukesää, ehkä elokuuta. Niin myöhään illalla että oli hämärää. Mekon pohjaväri oli aika tummanvihreää ja siinä olevat kuviot oranssinpunaisia. Joku hehku siinä kankaassa oli kun se jäi niin mieleen.

Tämä huivihan ei ole tummanvihreä eikä kuvio oranssia mutta joku mielleyhtymä jäi kun Soile ekaa kertaa esitteli mallia. Jotenkin tuntuu että tässä huivissa pari löysi toisensa. Tarkoitan siis lankojen osalta. Valmistus vaan kestää vielä aikansa.