Viikko taas vilahti nopeaan ja olen saanut kaksin kappalein huomionosoituksia. Ekan sain jo viime torstaina Tiin tekeleitä-blogista. Kiitos ruusuista, koitan kertoa jotain itsestäni vaikka se ei ole kuulunut tapoihini.



Huomionosoitukseen kuuluu, että kerron muutaman asian itsestäni. On aina helpompi kirjoittaa kun aiheet ovat jo valmiina.

1. Lempiruoka: Sanotaan vaikka perunamuusi ja kanttarellimuhennos tai mikä vaan sieni käy, jota voi syödä. Tietysti voita ja kermaa molempiin.

2. Lempimakeinen: Tumma suklaa ja sitäkin hyvin harvoin. Vaikka sanotaankin että pitäisi ottaa ainakin yksi pala joka päivä, mutta enhän minä muista.

3. Lempiluettava: Tätäkin teen tosi harvoin, ehkä kerran vuodessa, jos silloinkaan. Kaari Utrio tai joku muu kotimainen kirjailija. Nuorena tuli luettua paljon, nykyään en enää ehdi. Teen mieluummin käsitöitä, enkä osaa yhdistää molempia.

4. Mieluisa tapa tehdä käsitöitä: Istua keittiössä apupöydän vieressä selkänojallisessa tuolissa ja kuunnella radiota samalla. Telkkari on selän takana olohuoneessa, joten kuuntelen sitäkin toisella korvalla joskus iltaisin.

5. Lempielokuva: Sanotaan vaikka Upseeri ja herrasmies. Siinä on niin ihana se päänäyttelijämies.

Tää oli helppo mutta vaikeempi onkin se kenelle myöntäisin ruusut kun niin monella näkyy jo olevan tämäkin tunnustus. Saa ottaa mukaansa kuka haluaa.



Tilkut&kudelmat-blogista sain pokaalin. Kiitos ja kumarrus. Pokaalin siirrän mutta tuo uusien asioiden kertominen itsestäni, sen missaan. Kun niitä kohtia on vielä kymmenen, niin aika ei riitä ja se keksiminen on minusta niin vaikeaa. Kirjoitan kyllä jos joku antaa osviittaa, mitä pitää kirjoittaa. Tuo edellinen oli helpompi kun oli valmiit aiheet. Niinkuin aikoinaan kansakoulussa kun aineita kirjoitettiin.

Kyllä tämä neulesuunnittelijan homma on kanssa vaikeaa. Halusin aloittaa mustia villasukkia johon varteen tulisi vihreitä puolukanvarpuja ja punaisia puolukoita. Pari päivää selailin vanhoja käsityölehtiä etsien jotain osviittaa. Mielikuvissani näin jonkun myssyn johon oli laitettu semmoinen ornamenttirivistö ja jotain punaista. Eipä tullut vastaan. Siinä selatessa löytyi kyllä kaikkea muuta mukavaa. Niinpä otin vihkon, johon aloin merkata, mitä missäkin lehdessä oli semmoista joita mieli tekisi tehdä. Sekä neulottavia, virkattavia että ommeltavia.

Löytyihän se malli sukanvarteen ja on siis jo toinen varsi tehty kahteen kertaan. Kun en voi uskoa että kirjoneule vetää kasaan ja vaatii isommat puikot kuin pelkkä sileä tai pitsineule. Jospa jo seuraavaan saisin sukat esille kun terä on pelkkää suoraa sileää.

Tulipa kerrankin pitkä sepustus. Toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti.