Tulipa mieleeni tuossa purkaessani vaikka kuinka monetta kertaa Päivin mysteerihuivin tekelettä, että pitäisi olla kartanlukija vieressä kun neuloo. Vaikka miten tarkkaan katsoo kakkulat silmillä, niin aina on olevinaan jossain kohtaa virhe. Ja eikun purkamaan. Ääneen höpöttelen niitä merkkejä kuin ralliauton kartanlukija. Enhän minä mitään ralliautoilusta ymmärrä, mutta ajatus putkahti mieleeni. Olen nyt junnannut jo monta päivää siinä kerrosten 75 ja 77 välissä. Vaikka oikean kerroksen lopussa silmukat loppuu oikein, niin nurjalla jotenkin menee ne kaksoislangankierrot sekaisin ja seuraavalla oikealla tulee tenkkapoo.

Minun huivilankani on ohutta, 65% pellavaa, 20% puuvillaa ja 15% silkkiä. Olen siitä samaisesta langasta neulonut yhtenä kesänä pitsisukat. Pienihän tästä huivista tulee, eikä oikein värin puolesta sovi mihinkään, mutta kyllä se minun kaulaani passaa. Ei se ainakaan pistele kun ei ole villaa.

Sukkasato ei ole edennyt sitten yhtään minun osaltani. Ajatuksen asteella vielä. Malliahan ei tarvi sen enempää etsiä, kunhan vaan perusukkaa miehelle. Täytyy siihen varteen joku kuvio sentään keksiä. Vielä on kuukausi aikaa onneksi ja ilmat kun kylmenee, niin on ihan kiva istua sisällä uunin vieressä ja kutoa villasukkaa.