Tuunasin tällaisen napapaidan itselleni sopivaksi. Sitten piti mennä omenapuun oksien sekaan häpeämään, että sai kuvan otettua.

Vanhempi tyttöni ompeli tuon kirjavan yläosan aikoinaan (n.10 sitten) käsityökoulussa itselleen. Ei hän sitä pitänyt kertaakaan. Minä sitä joskus sovittelin itselleni, mutta jotenkin tuntui vaan liian lyhyeltä tähän ikään.



Tässä iltana muutamana vedin taas puseron päälleni ja mietin miten sitä pidentäisi. Musta trikoohan siinä tuli ensinnä mieleen, mutta eipähän semmosia mustia trikookankaita ole varastossa, vaikka paljon muuta onkin. Tyttöni muisti, että talvella ostettiin Eurokankaasta kaikenlaisia tilkkuja ja siinä kuulemma oli mustaa. Minä vaan en muistanut, että millaisia tilkkuja olimme ostaneet. Niissä tilkuissa olikin just sopiva pala, ei tarvinnut mitään leikata pois eli ei jäänyt yhtään jätetilkkua.

Niinhän se on kuin minimekko mutta kyllä arkipaitana kelpaa tässä kotosalla. Jotenkin olen niin kyllääntynyt noihin parin euron tarjous-T-paitoihin. Ne kun on ekan pesun jälkeen leveämpiä kuin pidempiä.

Nyt on se kirjava villatakki siinä vaiheessa, että napit puuttuu. Ehkäpä piakkoin pääsen sitä esittelemään. Nyt kun ollut näitä sateisia päiviä, niin olen pikkuhiljaa edistynyt. On mulla siinä rinnalla neuloutunut yksi kesäpusero.