Taas tuli uutta mietittävää. Nuorempi tyttöni kysäisi, että voisinko tehdä hänelle säärystimet. Tarjosin näitä jotka olen jo aikaisemminkin esitellyt, mutta ei kelvannut. Omat pitää saada, nämä ovat kai liian räikeät.


Ei mulla mitään sitä vastaan ole, että joudun hänelle omat neulomaan. Hainpa vintiltä vyyhdin valkoista kaksinkertaista, ainakin 10-vuotta marinoitunutta ihanan pehmeää villalankaa. Teetetty kehräämössä silloin vielä kun äidilläni oli lampaita enemmän kuin ne kaksi, jotka jäivät viimeisiksi. Eipä ollutkaan mikään pieni vyyhti, painoi 266g kun punnitsin tuon kerän. Kyllä siitä vissiin yhdet säärystimet saa, vaikka ajattelin kahdelta päältä neuloa kun tulee muuten liian ohuet.



Minä olisin mielelläni neulonut palmikkoa, mutta tyttöpä löysi itse mieleisensä mallin tuosta Neulojan käsikirjasta. Eipä mene äidin ja tyttären maut oikein yksiin. Vielä pitäisi koetilkku neuloa, mikä on mulle ihan ylivoimaista. Niinkuin purkaminen ei sitten olisi, se vaan on niin paljon tutumpaa. Saapas nähdä mitä tässä valmistuu ekaksi vai valmistuuko mitään. On meinaan niin monta tekelettä keskeneräisenä.