Kaikkea sitä on koitettava, niinkuin tuota hitsaustakin. Hitsikone on aika vanha,
ainakin 22 vuotta. Miehet modernisoivat sen nykyaikaan sopivaksi. Vaihtoivat
koneeseen täytelangan, niin ei tarvitse suojakaasua käyttää. Hitsikypärä vaan päähän
ja pilli käteen. Helppoa kuin heinänteko. Hitsikypäräkin on niin hieno kapistus,
että se silmäluukku tummuu heti kun alkaa hitsaamaan. Tuon rautatapin minä hitsasin
tuohon rautaan kiinni ja vanhempi tyttö tuon levyn. on siinä miestenkin joitain
röpellyksiä, harjoituksia kaikki tyynni. Tiedä vaikka minkälaista taidetta alkaa
tulemaan, jos tuosta oikein innostuu. Vaikka epäilen, tuskin vaihdan näitä pehmeitä
käsitöitä koviin koitoksiin.





Mohairpusero on vasta kainalossa, en ole vielä jakanut neuletta kahtia.

Sukantekele on vähän aluillaan. Tällä viikolla en tainnut tehdä sen eteen mitään.
Onhan tässä vielä toista kuukautta aikaa neuloa, tiedä kuinka monet sukat vielä
ehtii saada valmiiksi. No ei tällä vauhdilla kyllä kovin monia valmistu.

Tänään yritin vielä ulkona karstata, mutta lämpötila ei missään vaiheessa kohonnut
+20 asteeseen, niinkuin säätiedotus lupasi. Kun meni pilveen ja astelukema oli siinä
16:ssa, niin sisälle piti lähteä. Taisivat olla viimeiset ulkokarstaukset, seuraavat
sitten sisällä hellan vieressä. Lämpimässä sekin onnistuu paremmin.