Nyt on kesä siinä mallissa, että tultiin nuorison kanssa tänään iltapäivällä tänne Mikkeliin. Huomenna iltapäivällä lähdetään ajelemaan kotiinpäin vanhempi tyttö mukanamme. Hänellä alkaa kuukauden kesäloma opiskelusta. Otettiin tämä niinkuin pienenä kotimaan lomana. Johan minä ihastuin tähän idylliseen ja kauniiseen kaupunkiin viime syksynä, kun toin tyttöni ja muuttokuorman tänne ja viivyin itsekin viikon.

Nuoriso oli jo koko kevään innoissaan kun suunniteltiin tätä reissua. Pitihän heidänkin päästä katsomaan millainen siskon opiskelupaikkakunta on ja miten hän asuu.

Vasta vähän ennen puoltapäivää päästiin lähtemään tännepäin, eikä mitään tuhatta ja sataa ajettu kun ei kiirettä ollut. Täällä se ravautti pienoisen sateen saavuttuamme. Ei ilma siitä yhtään viilentynyt. Jospa olisikin juhannus niinkuin ennenvanhaan, niin olisi ilmatkin sen mukaiset. Käytiin kävelemässä illalla ja ihastelemassa noita tyttären lenkkipolkuja. Lammaslaitumen ohikin mentiin, mutta eipä nähty lampaista vilaustakaan.

Jotta ei tulisi ihan kuvatonta juttua, niin vanhempi tyttöni luovutti yhden kuvan, joka on otettu juhannusyönä tuossa jonkun lammen rannalla.

Lähdin reissuun ilman minkäänlaista käsityötä, kun ajattelin, etten ehdi tekemään kuitenkaan. Eihän tässä olisikaan ollut semmoista hetkeä. Sitä vaan on niin tottunut siihen, että yhtään en istu kädet ristissä, jotain on aina mukava neuloa, jos luppoaikaa jää. Huomenillalla ollaan jo kotona, että sen aikaa täytyy pärjätä ilman.