Nyt kun tänne eteläänkin on tullut talvi, niin yksillä kintailla ei tarkene. Tämä mikrotukeni puhui jo viimevuonna, että pitäisi saada kintaisiin vuorit. Lupasin laittaa kun tulee se inspiraatio. Olisi nyt halunnut noihin uusiin, mutta tuntuu, että tulevat liian ahtaiksi, jos sinne muuta työntää kuin kädet. Tultiin siihen tulokseen, että laitetaan noihin vanhoihin ja uusia käytetään sitten leudommilla ilmoilla.

Sitten miettimään, että missähän sitä semmosta kangasta olisi, että sopisi vuoriksi. Kun kaikenlaista tilkkua löytyy pilvinpimein, kunhan suunnistaa vaan oikealle pussille. Muistin että vintillä jossain matonkudepussissa on sellaista tilkkua jota voisi vuoriksi laittaa. Eikun sinne ja taskulamppu mukaan vaikka kyllä siellä valotkin on. Vaan pirun kylmä siellä oli kun on avovintti, semmonen että näin pitkä ihminen joutuu siellä ihan kaksinkerroin menemään. Yhdestä pussista kohmeisin käsin sain jotain valkoista tilkkua vedettyä ulos ja tyytyväisenä alas. Kun pääsin oikein tarkastelemaan, niin eihän se ollut lähelläkään sitä mitä piti.

En kyllä lähtenyt toista kertaa vintille, vaan katselin alhaalta kangasvarastoja ja löysin flanellia. Eikä mulla mitään kaavoja ollut, siitä vaan kinnas päälle ja saksilla suitsait. Saumuri nurkasta ja mustilla langoilla hurautin äkkiä saumat. Eihän ne mihinkään näy, hyvä tuli. Vaikka ei nyt mistään priimatyöstä käykään, niin asiansa ajaa.

Käsin ompelin tuon ranneosuuden kiinni. Tuli vähän erilaiset peukalot, laitoin sen huonomman piiloon. Kyllä nyt pakkanen pysyy ulkopuolella ja viima.

Nuoremmalta tytöltä tuli heti kommenttia, kun hänen (minun vanhat 70-luvun) karvarukkaset on odottaneet uusia vuoria jo useamman vuoden. Sanoin vaan että pitihän ne harjotuskappaleet ensin tehdä. Se onkin sitten taas toinen juttu se nahkarukkasten vuorittaminen.