Tätä meillä ei ole tehtykään moneen vuoteen. Nyt tuli mikrotukihenkilölle semmoinen älli, että täytyy tehdä. Kun jaettiin vähän töitä, niin tulihan se valmiiksi. Minä kaulitsin taikinan, poika paineli kappaleet ja minä taas suoritin paistamisen valvonnan. Isäntä lupasi auttaa poikaa kokoamisessa ja yhdessä sen tekivätkin. Käytettiin niitä putkiloissa olevia kuorrutusaineita liimana, ettei tarvinnut polttaa itseään sen sokerin kanssa. Hyvin tuo tuntuu pitävän ja on paljon helpompi kiinnitystapa niinkuin joissakin blogeissa oli neuvottu.

Kun ei ollut poromuottia, niin nuo pukit saa olla poroina.




Nuorempi poika on tehnyt nuo koristelut melkein yksinään, vanhempi tyttö teki tuon katon. Minä itte hömpsyttelin viimeksi tuota tomusokeria.

Kyllä monessa blogissa on oikein taidonnäytteitä piparkakkutaloista. Meidän ei nyt niin ihmeellinen ole, mutta se on mikrotukihenkilön  taidonnäyte. Minä en tuohon niin paljon osallistunut, sai poika koristella mieleisekseen.

Uunissa on paistumassa kaksi vuokaleipää kaljamäskistä. Meillä on sille suuri menekki, melkein kaikki tykkäävät. Teen sen helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli runttaan aika löysän taikinan vuokaan. Nyt tein taikinankin lusikalla, kun ottaa niin paljon käteen kiinni. Meillä ei ole niin vahvaa yleiskonetta, että jaksaisi tuon leipätaikinan pyörittää.