Sain kuin sainkin ne viimeviikolla aloittamani sormikkaat valmiiksi tänään. Olin siinä tosiaan kahden vaiheilla, että kummat neulon, mutta sormikkaiksi ne viimein muotoutuivat. Enkä oikein osaa kämmekkäitä käyttääkään, sormethan niissä paleltuu. Ainakin mulla, kun paljon pyörällä ajelen.



Ilta-aurinko loi jo varjoaan, kun mikrotukihenkilön kanssa kuvasimme. Käsivarretkin niin hailakan väriset, ei luonnossa ihan noin vaaleat. Vaikka eipä menneenä kesänä paljon tarvinnut itseään ruskettaa, kun aina satoi.

Nyt ei ole kuva oikein mistään kotoisin, kännykällä otettu. Kamera jäi sinne Mikkeliin vanhemmalle tytölle. Joskus kuukauden lopulla palautuu, siihen asti täytyy parjätä kännykkäkuvilla.

Saan siitä 100 g:n vyyhdistä vielä toisetkin sormikkaat, näihin meni 44 g. Täytyy hakea toinen mallikuvio, ettei tule toistoa. Onhan noita pitsimalleja, runsaasta tarjonnasta on vaikea valita. Tuossahan voi samalla testata, mikä kuvio olisi sopiva huiviin. Vaikka ensin täytyy saada se edellinen huivi valmiiksi, ettei jää nurkkiin pyörimään keskeneräisenä.