Olipa kotikaupungissani tänään Naistenpäivänä Naisex-messut. Koska paikka oli lähellä, niin menin pyörällä ja kipaisin hakemassa seurakseni kohta 83-vuotiaan kudontaystäväni. Pyörällä hänkin lähti ja niin me tytöt ajelimme räntäsateessa semmoisen 1,5 km:n matkan, joka oli sinne messupaikkaan, läheiselle koululle.

Eiväthän tuommoiset koulun liikuntasaliin ja vähän muihinkin tiloihin ulottuvat messut kovin laajat ole, mutta kyllä sielläkin sai aikaa kulumaan. Oli luentoja, muotinäytöstä ja tietysti näytteilleasettajat. Pientä maksua (n. 5 euroa/15min) vastaan sai kasvo-, päänhieronta-, ym. hoitoja. Arpalipukkeita tuli täytettyä runsaasti, ensiviikolla sitten näkee, jos jotain voitti.

Käsihoito oli ilmainen, kun sen itse teki. Aineet sai siitä esittelijältä. Tämä ystäväni, (meidän varamummo) kyseli, että olisiko semmoista ainetta saatavilla, millä saisi kasvoista jotkut kuolonmerkit eli maksaläiskät pois. Esittelijä sanoi, ettei ole hänellä, mutta iloiset nauravat kasvot kyllä peittävät sellaiset merkit. Minä olen siitä samaa mieltä, kun ystäväni on tosi iloinen ja nuorekas ihminen. Haluaisin olla samankaltainen itsekin, jospa se tarttuisi hänestä minuun.

Tämä samainen mummeli kysyi kanssaan huomiseksi bingoon. Hän on menossa linja-autolla 20km:n päähän tästä kaupungista, mutta minulla on muuta menoa. Kyllä minä nautin hänen seurastaan, hän on leski-ihminen.

Käsitöitä ei ole nyt valmistunut ollenkaan esiteltäväksi. Olen yrittänyt saada valmiiksi sitä vihreää mohairhuivia jota esittelin jo kuukausi takaperin. Lankakin välillä pääsi loppumaan, mutta sain sitä lisää. Vielä puuttuisi reunus ja ongelma onkin siinä, millä mallilla sen tekisin, kun erilaisia vaihtoehtoja on paljon. Sekin vaikeus vielä, täytyy laskea montako silmukkaa otan siitä reunasta, että saan jonkun kuvion täsmäämään molemmissa reunoissa.